rannekellot ovat kiinnostaneet minua aina. jostain kummallisesta syystä.
    isäni osti Tervolan Osuuskaupasta minulle ensimmäisen kelloni, se oli merkiltään Nivada. olen sen
    surukseni hukannut jonnekin mutta on minulla yksi, Tapiolta lahjaksi saatu Nivada. "Swiss made" tietysti.
     
    en oikein muista milloin kiinnostukseni kelloihin ajautui siihen pisteeseen, että sitä saattoi ryhtyä kutsumaan
    harrastukseksi. eikä se sitä kyllä ole edelleenkään, en tiedä mitä se on. pidän vain kelloista, siinä kaikki.
    kelloja tulee osteltua ja myytyä tämän tästä ja kelloihin liittyviä sivustoja tulee seurailtua netissä.
    harrastukseen saisi kyllä kulumaan runsaastikin pääomia mutta usein vilkaisu tiliotteeseen riittää asettamaan
tietyt "rajat ja limiitit", kuten Martti Servo asian ilmaisisi.
     
tässä vasemmalla kuvassa oleva kello on Omega Speedmaster. mökkilaiturilla nappasin kuvan kun valo
    sattui olemaan hyvä. se on kaunis kello ja todellinen klassikko: monet sanovat, että jos maailmassa
pitäisi nimetä yksi kello, niin se olisi tuo. Speedmaster on se kuuluisa kuukello, ainoa kello, joka on
    käynyt kuussa. Moonwatch. Speedmastereita on muitakin kuin tämä kuukello, tässä yksi, joka on
    vuodelta 1970. vaihdoin siihen itse tämän racing-tyylisen rannekkeen, joka sopii siihen mielestäni hyvin.
ensimmäinen Speedmasterini oli tämä, ns. reduced-malli, hieman pienempi kuin vakio ja automaattikoneistolla.
     
    Omega on se minun kelloni. se on perinteisesti ollut Suomessa arvostettu kellomerkki ja on sitä edelleenkin.
    ensimmäinen Omegani oli tämä Constellation. Ostin sen vuonna 1995 kun sain maisterin paperit Oulun yliopistosta.
    tässä toinen Constellation. ja seinälläkin Constellation näyttää hyvältä muistuttamassa meitä ajan kulumisesta.
    seinäkuvassa näkyvä kipsinaamio kasvoistani tehtiin 5. elokuuta vuonna 1988. siitäkin on jo aikaa kulunut...
     
    Constellation on englanniksi "tähdistö", minusta se sopii hyvin kellomerkin mallistonimeksi. Raisallakin on omansa.
    Tämä Seamaster 300M on myös klassikko ja se on usein ranteessani, yksinkertainen ja selkeä kello. ja vielä toinen
    hieno klassikko on tämä Seamaster 300, joka on tuore uusintaversio v. 1957 julkaistusta originaalista.
     
    tässä kuvassa on kaksi Omega Seamasteria kuusikymmentäluvun puolivälistä. vanhuksia alkavat nekin olla kohta...
    tätä Seamaster Planet Oceania tulee nykyään pidettyä ranteessa usein. sillä voisi sukeltaakin mutta eipä ole ollut
    tarvetta. monet ajattelevat, että jos kellossa lukee "water resistant", niin sillä pitää sitten vasiten mennä järveen
räpimään ja leuhottamaan. pöljät! muutoinkin ärsyttää katsoa kun ihmiset pitävät kellojaan miten sattuu: jotkut
    vieläpä saunovatkin kello ranteessa. kyllä ei pitäisi, siinä kun häpäistään sekä kello, että sauna!